Vakavia ongelmia

Vai oliko sittenkään? Tulos ei näytä siltä, mutta ongelmia kyllä oli.

Kakkoskierrokselle oli mukava lähteä ja olin hyvissä asemissa kuudentena. Ei paha. Ratana toimi Wingles, eli ei golfkenttä, eli se vähän kehnompi. Kierros alkoikin loistavasti birdiellä ja muutamalla helpolla par:illa. Muut poolissa mokelsivat, itse pelasin ihan ok. Nelosväylällä, joka on kuuluisa raffistaan, eli pyltsistä, heitin avauksen täyttä sinne. Pääsin kuitenkin aika pitkälle, korille ei ollut matkaa kuin 30 m. TD löytyi piikkipuskan sisältä, meinasin liukastua vielä naamalleni siihen puskaan, mutta jotenkin selvisin. Siinä olisi lähtenyt vähintään näkö, ellei henki. Upsi täyttä puuhun, kolmosheitolla toisesta piikkipuskasta pääsin korille ja otin bogin, ei paha.

Muutamalla väylällä, joista olisi voinut ottaa kakkosia, ei draivit oikein osunut ja välillä pelastelin, välillä nostin kolmosia. Lähipelissä ei moitteen sijaa. Radan pisimmällä väylällä heitin pitkästä aikaa hyvän avauksen, kakkosheitto outtiin. Siinä sitä oltiin, sen jälkeen yksikään avaus ei onnistunut. Lähipeli toimi periaatteessa, siksi katastrofia en saanut aikaan (jollei tota yhtä yli par:in lasketa), tulokseksi 61, eli yksi yli tämän radan par:in.

Neljä onnistunutta avausta, joista kolmella sössin jatkoheiton, sillä ei paljon alle par:in pelata. Otin siis ekalta väylältä kierroksen ainoan birdien ja sen jälkeen kaksi bogia. Ei kuulosta pahalta, mutta pitäisi ottaa myös niitä böördejä. Hyvä esimerkki oli väylä nro 14, 70 m, suora heitto, ehkä radan helpoin. Muut laittoi alle kolmeen metriin, meikäläinen 8 metriä ohi aukosta jonnekin puskaan.

Loppuvaiheessa kierrosta alkoi selvästi väsy jo painaa, mutta alkukierroksen draivikankeutta en ymmärrä. Itseluottamus karisi hitaasti mutta varmasti, kun kiekko tuntui lähtevät ihan mihin sattuu, vaikka keskityin ja tein kaiken niin hyvin kuin osasin.

Tuloksia en tiedä, sijoja tulin varmasti alas, mutta en katastrofaalisesti. Suurin työ on nyt lämmitellä huomenna huolella ja nostaa draivipelin itseluottamus kohdalleen. Heitellään Olhainissa, eli golfkentällä, joten tilaa on.

Asioita, joita tästä päivästä jäi mieleen (lähinnä negatiivisia):
*Korit. Eivät ole championship -tasoa, edes pdgan mukaan, joten niihin ei pitäisi voida pelata. EM-kisoille on myönnetty poikkeuslupa. Itseäni se ei periaatteessa haitannut, mutta ymmärrän muiden purnaamisen.
*Klo 7. Tohon aikaan kuuluu aikaisintaan herätä ja alkaa valmistautua tulevaan päivään. Ei todellakaan lähteä kierrokselle, kun aurinko ei ole edes noussut.
*Piikkipöpeliköt. Frisbeegolf on kiva laji ja raffit on hyviä, jos ne eivät ole vaarallisia. Täällä voi sattua mitä vaan jos poikkeaa väylältä.
*Ampiaisen pisto. Ekan kierroksen puolivälissä hyökkäsi ampiainen viattoman rantapallon pohkeeseen, tekee vieläkin vähän kipeää (toim. huom, ei ole ollut syypää huonoon heittämiseen).

Huomenna saa nukkua, ja tänään muuten vaan levätä. Hyvin pelaaminen on kivaa, siksi pelaan huomenna hyvin.

Tulokset tullevat jossain vaiheessa tänne

6. sija

Olhainin ensimmäinen kisakierros tuli pelattua. Lähtö klo 7, ei mitenkään inhimillinen. Hämärä väistyi noin 6.50, joten lämmittelykin piti suorittaa vähän rajoitetusti. Mun mielestä tossa ei ole järkeä, mieluummin myöhään illalla..

Kierros alkoi perussuorituksilla, muutaman kakkosen olisi voinut ottaa, mutta herkkyys ei ollut vielä kohdillaan. Viidennellä väylällä taisin saada ensimmäisen kakkosen, seuraavalla avaus outtiin ja pelastin par:in. Toiseksi pisimmällä väylällä avasin hienon rollerin, helppo birdie (Juhani toimi caddienä samalla kun itse pelasi ja opasti minut oikeille raiteille, eagle oli houkutteleva, mutta pelasin ohjeiden mukaan järjellä..).

Seuraava rolleri menikin vähän penkin alle ja kakkossankariheitto vähän enemmän. Putti väylälle ja tuplabogi. Siitä alkoi ns. musta hetki. Saariväylällä ob-4, avaus lipesi ja suoraan outtiin. Metsässä viiden metrin putti alarautaan, toisella metsäväylällä 8-metrinen putti kokonaan ohi ja bogi. Ykkösväylän birdiellä pääsin uudestaan vauhtiin ja otin vielä kaksi lisää, mutta tylsän tasaista par:ia.

Tulokseksi 61, yksi alle. Yllätyksekseni se riittää 6. sijaan ja kakkospoolista lähdetään 1,5 tunnin päästä pyltsiradalle. Kärki (Nybo) heitti 55, Jesper kakkosena 58. Eli kakkossijaan 3 heittoa, ei mitenkään tolkuttomasti.

Olhain

(Intternetti ei yllättäen toiminut, joten tämä on vähän myöhässä)

EM-kisaradat on käyty läpi. Eilinen oli miedosti sanottuna karmaiseva kokemus, tänään oli jo paljon kivampaa. Olhainin rata on rakennettu golfkentälle ja pääsääntöisesti golfkentällä on helmi pelata. Ensimmäiset pari väylää oli perustuuppaamista lukuunottamatta huikeita maisemia, jotka avautuu kakkosväylän taustalla. Kolmannella väylällä oli tarjolla pyltsiä ja neljännellä vielä pahempaa. Neljäs väylä on tyhmä väylä, mutta minkäs teet.

Neljännen väylän jälkeen meininki olikin sitten aikast siistiä. Ylä- ja alamäkeä, vesiesteitä, superpyltsiä ja ties mitä. Tässä vaiheessa huomionarvoista lienee se, että ylä- ja alamäet olivat paikotellen kohtalaisen jyrkkiä. 6. väylä heitetään 90 metriä ylämäkeen ja kun heitin täyttä draiverilla, pääsin korin tasalle. Sieltä voi tulla ihan hyviä rolleja..

Parin väylän päästä tultiin samanlaista mäkeä alas, jossa joudun heittämään foren (ei ole koskaan missään pelisuunnitelmassa ollut forea). Annukat pyörii niin varmasti alamäkeen outtiin 50 metrin päähän, että turha lähteä arvailemaan.

Kahdella väylällä paukutetaankin sitten rolleria sydämensä kyllyydestä, sekin on helmeä. Ilmaheitolla noilla väylillä häviää lähes varmasti rollerille (vaikken edes ole mikään rollerimestari). Rata päättyy vähän tyhmästi ryteikköisiin ahtaisiin väyliin, joten kovin hyvin rataa ei ole onnistuttu viimeistelemään, mutta hauskoja väyliä nekin ovat.

Wingles

Eilinen ilta sujuikin loppujen lopuksi take away -pitsan merkeissä, keittiöt menivät kiinni klo 23 paikallista aikaa käytännössä kaikkialla. Pitkän anelun jälkeen saatiin vielä yksi pitsa. Aamiainen nautittiin Brysselin Euroopan Unionin valvovan silmän alla, Brysselissä ei nopealla vilkaisulla muuta ollutkaan kuin EU -rakennuksia (on toki mahdollista, että osuttiin vain sille alueelle..).

Parin tunnin ajomatka hotellille venyi noin 6-tuntiseksi, koska navigaattori ohjaili minne sattuu – tai ainakin se on hyvä tekosyy. Kuusi tuntia oli kuitenkin kohtalaisen vähän verrattuna toisten yhdeksän tunnin matkantekoon..

Pienten lisäsekoilujen jälkeen löysimme itsemme Winglesin radalle. Muutamat väylät vaikuttivat varsin hyvältä, vaikkakin outit olivat kohtalaisen tiukkoja. Muutaman väylän jälkeen tiukat ob:t ja varsinkin murhaavat raffit alkoivat henk. koht. tasolla riittää, radalla ei. Joka väylällä on käytännössä mahdollista heittää sellaiseen pyltsiin, a) johon ei pääse, b) josta ei löydä kiekkoa tai c) jossa kuolee piikkikasvien pistoksiin. Tässä vaiheessa voi tietysti sanoa, että pakko sinne ei ole heittää, mutta kun joskus niitä virheitä vaan tulee tehtyä.. Radalla oli hyviä väyliä silti, siellä on ihan hauska heittää, mutta joitain ob-rajoja olisin ehkä itse hieman muuttanut. Ainahan niitä voi säätää, näillä mennään.

Huomenna suunnataan toiselle radalle, jonka nimestä ei ole vahvaa käsitystä. Rata on golfkentällä ja keskipituus on tosiaan se 150 metriä. Huomenna nähdään. Tämänpäiväisissä testeissä DD2 alustavasti osoittautui juuri sellaiseksi kuin pitikin, eli vakaammaksi katanaksi. En saanut siitä itse vielä kaikkea irti, mutta se voi olla kovan luokan ase, varsinkin vähän rauhallisemmalla tuulella. Täällä sitä ei kuitenkaan vielä voi käyttää, koska sallittujen kiekkojen tulee olla myös myynnissä.
Se on vaan jotenkin hämmentävää, että ihmiset eivät osaa täällä englantia alkuunkaan, mutta elekielellä pärjätään. Lisäkysymyksiä ei paljon kannata esittää ravintolassa tai kaupassa. Nyt kun respan äijäkin sai internetin toimimaan niin pääsen kohta nukkumaan.

Juhon keittiössä

Ja tässä jaksossa käsittelemme blue1:n ja Quality burgerin tarjoiluja. Blue1:lla kaikki maksaa nykyään ja periaatteesta en maksa vitosta voileivästä. Join vettä. Paikallinen Quality Burger satsaa laatuun, ei kokoon.

Reissukamutkin tuli tossa matkalla bongattua, eli Oulun tehokaksikon lisäksi Penttalan Ari ja Vainion Juhani on samalla kyydillä. Mahdutaan kohtalaisen helposti tuohon ruotsalaiseen tila-autoon. Juhanin mielestä radat on huonoja, näkeehän sen jo kartoista. Aivan liikaa outtia. Muut ollaan samaa mieltä, ihan kauheita ja liian pitkiä väyliäkin vielä. (Jos nyt odotellaan kuitenkin huomiseen)

Juhon keittiössä tutustutaan tänä iltana Belgialaiseen klo 11:n (pm) välipalakulttuuriin. Odotettavissa pehmeän mureaa voileipää katkaravuilla höystettynä, tilliruusukkeella koristeltuna. Ruokajuomana tarjoillaan ainaraikasta Veen -vettä

As we promise: VEEN smooth spring water. Perfect with wine.

“The Champagne of spring waters.”

Ensi jaksossa tutustutaan ranskalaiseen ruokailukulttuuriin.

EM-kisojen kynnyksellä

Kassi on pakattu, lentokentälle on tultu ja lentoon lähtöä odotellaan. Viime hetken täydennykset kiekkoihin on hoidettu, ja homma on mallillaan. Treenaaminen jäi vähäiselle selkävenähdyksen vuoksi, mutta senkin pitäisi olla pelikunnossa jo.

Mielenkiintoisin tapahtuma alkupäivinä tulee olemaan uutuuspannun testaaminen. Sain käsiini P-line ja C-line “DD2″:ia, ilmeisesti se vehje lentää kauas. Ainakin tämän videon mukaan. Käteen se tuntuu (niin kuin pitäisikin) bossin ja katanan välimuodolta, rimmi on riittävän leveä. Huomenna kuuluu sitten miltä tämä uutuustuote oikeasti tuntuu..

Kisoja ajatellen vilkaisin tänään ratakarttoja, kun Seppo hehkutti keskipituuden olen lähemmäs 200 metriä. Ei ihan, mutta yli 150 metriä kuitenkin. Meikäläinenhän häviää draivissa Sepolle 40 metriä tollasilla väylillä, joten lähipelin olis syytä olla kunnossa. OB näytti olevan kova juttu, toivottavasti ei ole hölmöilty. Huomenna tiedän taas paljon lisää.

Bon Voyage (se on sellainen ilmiö, että tuntuu kuin olisi nähnyt saman ennenkin)!

Raunioina

Oulun kisa oli hyvä kisa. Reissussa tuli heitettyä aika paljon heittoja ja sunnuntaina tuntuikin vähän tuolla selkäpuolella, että lihakset alkaa olla hyvässä jumissa. Ajattelin sen olevan ohimenevää. Ke-aamuna joitain lihaksia särki edelleen, joten selän runtsautus (tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua) tuli tarpeeseen. Auttoi vähän, mutta jouduin huomaamaan, että kipein kohta on vasen kylki. Tuntuu lievältä venähdykseltä, toivottavasti sitä onkin, mutta ei se varsinaisesti heittämistä haittaa. Lämmittelystä tulee vaan huomattavasti työläämpää. Vanhuus ei tule yksin.

Oulussa viiltävän parigolfanalyysin tulokseksi tuli, että häviän Jussille käytännössä draivien suoritusvarmuudessa. Osaan heittää samanlaisia heittoja, mutta Jussi onnistuu niissä useammin. Tarkoitus oli tällä viikolla hankkia sitä kuuluisaa rutiinia draivin heittämiseen, mutta kylkihuollon vuoksi tyydynkin puttailuun. Pitää saada putti sellaiseen iskuun, ettei haittaa vaikka välillä painaa draivin pyltsiin..

Kauden isoin tittelikisa (toistaiseksi) edessä, eli EM-kisat. Suomestahan tulee tämän hetken hallitseva Euroopanmestari, joten eiköhän Suomeen hoideta toinen perättäinen. Jesse ainakin osoitti Lausteella tämän hetken iskun olevan sitä luokkaa, että kaiken maailman Jesperit ja kumppanit saattaa jäädä nuolemaan näppejään.. Voitosta tässä lähtee itse kukin kamppailemaan, eikä se niin mahdotonta ole. Siihenhän on sitäpaitsi olemassa yksinkertainen ohje; “heitä vähemmän heittoja kuin muut” (mukaillen Jesse Heinonen 2010). Se toimi ainakin parhaiten tämän videon vinkeistä

Hopee ei oo häpee, vai onko?

Aamukierroksella tuli heiteltyä sellaisia heittoja, etten edes treeneissä ole heittänyt. PD:llä 30 metrisiä lähestymisiä, skipillä ja ilman. Tuuli oli järjetön. Lounastauolla laitettiin luomet levolla puoleksi tunniksi, kerättiin kamat hotellista ja oltiin kuin uusia ihmisiä (tai en mä Jussista tiedä, mutta itse ainakin). Tonnikalasubi kouraan ja radalle. Netissä finaalit alkoi 13.45, tultiin 12.50. Finaalit olikin alkanut jo 12.20 golflähdöillä, ykköspoolin lähtö 13.30, joten säkällä ehdittiin..

Lähtötilanteessa Jussi johti heitolla, minä ja Jonsu heiton päässä ja Ville meistä kaksi heittoa. Ykkösväylältä Team Discmanialle kolmoset, muille neloset. Päästiin Jussin kanssa kaksoisjohtoon, mutta ilo loppui lyhyeen. Avasin kakkosella 40 metriä eteenpäin puuhun, lähdin heittämään PD:llä loivaa hyzerflippiä myrskytuuleen, loivuus ei onnistunut, vaan painui hienosti outtiin. OB-6, Jonsulle hieno birdie ja Jussille par. Kärkeen kolme, kakkossijaan kaksi heittoa. Kolmoselta vaikeahko par ja sain Jonsua heitolla kiinni. Jussi pelasi järkevästi varman päälle par:ia.

Nelosväylällä tuuli. Arviolta 100 metriä sekunnissa, joten 7-metrinen putti oli pakko laittaa juureen. Jonsu yritti rohkeasti birdietä ja joutui tyytymään vitoseen. Jussille kolkki ja Villelle kakkonen kahden metrin putilla. Oli mielenkiintoista pelata, kun oli aidosti merkitystä lähestyykö kahteen vai neljään metriin. Piti olla paljon huolellisempi.

Vitoselta tylsät kolmoset ilman riskejä ja saariväylältä kakkoset kaikille. Kolme väylää jäljellä, Jussi kolme edellä, Jonsu heiton perässä. Seiskalta Jussille helpohko kolmonen. Minä ja Ville heitettiin täyttä täydelliseen frisbeegolfraffiin; siellä pystyy kulkemaan, sieltä löytää kiekot, mutta sieltä ei voi heittää kuin jotain erikoista. Kämmen löysi kuin löysikin tien neljään metriin ja kolmonen. Jonsulle ob-5, Villelle neppari.

Peli vähän selveni, mutta toiseksi kahdeksannella väylällä onnistuin vielä pupeltamaan vitosen, Jonsu pelasti ob-nelosen pitkällä putilla. Viimeisellä väylällä heittää avaus sisään ja lasketella kakkossijalle. Avaus sisään, niin kuin Jussillakin ja hymy alkoi levitä kasvoille. Kehno lähestmyinen ja nelonen korttiin, mutta silti kakkossija viiden heiton marginaalilla ykkössijaan (maailman rankingin viidenteen, ei se hopee oo häpee) ja muutama heitto taaksepäin.

Kauden toinen kakkossija eurotourilla, kisat ei toki ole olleet yhtä kovatasoisia kuin muut, mutta silti olen melko tyytyväinen. Tämä oli hyvä ponnahduslauta viikon päästä alkaviin EM-kisoihin. Jokunen treeni täytyy vetää vielä tulevalla viikolla, mutta peli on hyvällä mallilla.

Enää 350 km Treelle, sieltä pari tuntia kotiin. Oulu on vaan kaukana. Oulussa oli silti hyvät kisat ja hyvä henkilökunta. Lisäksi Oulu on siisti kesäkaupunki.

Tuulta päin

Aamu valkeni viileänä (klo 6.45), ensimmäistä kertaa neljään kuukauteen. Piti vetää tuulitakki päälle. Tuuli oli järjetön, 10-15 metriä sekunnissa hatusta vedettynä ja puuskissa vähän enemmän. Selvää oli, että böördeistä ei tarvi paljon unelmoida, paitsi ehkä metsässä. Neljännellä väylällä olin 5,4-metrisellä birdie-putilla, jouduin laittamaan juureen. En ole koskaan tehnyt noin läheltä sitä, mutta ei ollut vaihtoehtoja.

Etuysillä tuli kaksi ob-kutosta, muuten par:ia. Metsällä piti sitten ottaa vähän alle. Otinkin kolme birdietä ja olin enää yhden yli. Metsästä ulos, sitten 17:llä tuplabogi. Tavallaan hyvä heitto, joka sai vähän nosteita ja liiteli outtiin, 5-metrinen putti yläpantaan. Muille kakkosia ja kolmosia. Viimeiseltä par ja tulokseksi 63, kolme yli.

Jussille 60, Jonsu 64, Ville 65. Tuuli teki tepposensa aika monelle. Tämän hetkisen tiedon mukaan Jussi johtaa heitolla mua ja Jonsua ennen finaalia. Vielä ehtii ottaa valmistavat torkut hotellilla, kuinka hienoa?!

Mikä buugi?

Helmistöö. Lähes. Alku oli hämmentävä. Aloitin kakkosväylältä, kohtalaisen hankala par-4, ei tarvi ottaa birdietä. 6 metrin putilla kuitenkin tuli. Kolmosväylä on myös reilu 200-metrinen par-4, birdie tehtävissä, muttei pakollinen. Kakkosheitto lähti kehnosta paikasta, mutta se oli hyvä, kuuden metrin putilla kolmonen. Neljännellä väylällä hyvä heitto, puoli metriä outtiin ja nelimetrinen putti sisään -> ob-3. välissä helppo kolmonen, saariväylältä kakkonen. Seiskalta kakkonen. Kasilta kakkonen pitkällä putilla. 7 väylää viisi alle.

Olo oli vähän kummallinen, kaikki vaan onnistuu, muttei kuitenkaan maailmanomistajan itseluottamusta, kuten yleensä tossa vaiheessa on. Piti olla koko ajan vähän varpaillaan, mutta silti homma meni nappiin. 9 väylän jälkeen olin viisi alle radan par:in. Voitin 11:n, jota ei saatu parigolfissakaan ja olin 6 alle. Radan tyhmin väylä on nro 12, josta sekoilin itselleni bogin (ei väylän huonouden vuoksi, vaan huonojen heittojen vuoksi. 13:lla pelastin par:in käytävän missaamisen jälkeen, sen jälkeen taas nostokakkonen. 100-metrisellä par-nelosella (luit oikein) neppari. Onnistuin vihdoin sen väylän avauksessa siten miten suunnittelin, mutta P2 mäiskähti “keskelle” väylää jätettyyn puuhun, josta hyppäsi punaviinimarjapensaaseen, en maistanut marjoja.

Ylämäkeen karmea lipsahdus ja helppo par, pitäisi ottaa kakkonen. 17:lla (ob-hirviö) jätin ekalla kierroksella metrin lyhyeksi, nyt yritin heittää pitkäksi, mutta puu pelasti. Sain takaisin yhden puupompun, helmeä. 7 alle par:in ennen kahta viimeistä väylää. Tuulettelin jo tyytyväisenä, kun 18:n avauskin meni nappiin. Lähestyminen 7 metriin ja ensimmäinen puttimissi -> par. Edelleen 7 alle. Ykkösväylä jäljellä; pieni hikimynni kourassa DD:n lisäksi ja avaus painui 18:n tiille (tässä vaiheessa kannattaa vilkaista aiemmassa postissa ollutta ratakarttaa, en siis heittänyt lampeen, griplock oli riittävän huono säästääkseen kiekon). Dropparilta metriin ja bogi.

Tulokseksi 54 on päivän best round, mutta jos ja jos ja sitten jos sekin vielä ja jos sitä ja tätä ja jos tämä, niin saumat oli parempaan. Tyytyväinen pitää olla. Sijoitus on nyt jaettu toinen Villen kanssa, heitto Jonsua perässä. Peli kulkee ja buugi on todellakin hyvä. Parasta on se, että itseluottamus ei ole taivaissa, vaan vaatii huomiselta huolellista ja hyvää peliä. 27 väylää aikaa vielä mokeltaa. 27 väylää aikaa pelata hyvin.

Tulokset on täällä.

Huomenna pelaajakokous perinteisesti 6.45, täytynee mennä nukkumaan ajoissa..